Tiimit airsoftissa

Teksti ja kuvat kermainen, taitto ajk
Viimeksi päivitetty 31.12. 2002



Hakemisto

1 Airsoft-joukkueet, yleistä, yhtenäinen varustus



Airsoft-joukkueet

Paljon puhuttanut ja jatkuvasti puhuttava aihe, joka helposti ansaitsee oman artikkelinsa. Toivottavasti pystyn hieman tuomaan esille kokemuksiani tiimistä, sen eduista ja niistä pienistä miinuksistakin. Jotta tekstin sisältö aukeasi paremmin, niin kerrottakoon taustaa tälle tiedon keräämiselle: olen kuutisen vuotta pelannut BMF-joukkueessa, jossa on tällä hetkellä 9 aktiivista jäsentä. Esittelen tiimin ratkaisuja esimerkinomaisesti artikkelin loppupuolella.

Yleistä

Suurin osa airsoftaajista kuuluu jonkinlaiseen joukkueeseen. Näyttää olevan ihmisen luontaisen laumavietin jatke, että jos paikkakunnalla on kaksikin softaajaa, he perustavat yhteenliittymän ja softaavat yhdessä isommissa skenaarioissa. Tämä taitaa myös nuoremmilla pelaajilla olla opittu malli, kun Counter Strikessakin on klaanit, niin tottakai airsoftissa täytyy olla tiimit.

Sekin vähemmistö, joka ei kuulu mihinkään tiimiin, yleensä varsin mielellään liittyisi jos löytäisi sopivan. Hyvin harvinaisia ovat ne pelaajat, jotka ehdottomasti eivät halua kuulua mihinkään joukkueeseen. Henkilökohtaisesti en tunne vielä ensimmäistäkään viimeksimainitun kaltaista.

Tiimiytyminen on tietysti ymmärrettävää, ainahan harrastaminen on seurassa hauskempaa kuin yksinään. Jo varusteita tilattaessa postikulujen ja isompiin peleihin matkustettaessa matkakulujen jakaminen on hyvä syy harrastaa yhdessä.

Yhtenäinen varustus

Tämä jakaa hieman näkemyksiä. Analysoin kysymystä hieman yksityiskohtaisemmin.

Ensimmäinen kysymys on hinta. Monet käyttävät argumenttina yhtenäisen varustuksen onnistumista vastaan sen suurta hintaa. Todellisuudessahan samanlainen maastopuku maksaa aivan saman verran kuin erilainenkin. Myös aikataulun tulee olla realistinen. Jos otetaan kymmenen ihmistä ja luetellaan heille yhtenäinen varustus kappale kappaleelta alkaen alushousuista ja päättyen suojalaseihin, niin aikataulun jolla tuon varustuksen oletetaan toteutuvan tulee olla järkevä. Esimerkkinä noin tuhannen euron varustuksen hankkimisen voi helposti olettaa kestävän jopa useamman vuoden.

Otetaan esimerkiksi suojalasit. Joukkueen muodostuessa siihen tulee seitsemän henkeä. Kaikilla on erilaisia suojalaitteita, ampujanlaseista painttimaskeihin. Joukossa ei ole kahta samanlaista. Sitten joku löytää halvan painttimaskin, ja kolme henkilöä tilaa sen. Tilanne suojalasien yhtenäisyyden kannalta on yhä huono. Useamman kuukauden yhdessä pelattuaan tiimi huomaa, että varustus alkaa olla suhteellisen hyvässä kuosissa, suojalasien ollessa kuitenkin edelleen ongelma. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä mitä tiimi varustuksellaan hakee. Jos varustus on esimerkiksi realistishakuinen, päädytään hankkimaan bollet. Tässä vaiheessa upouudet painttimaskit omistava sektio joukkuetta ryhtyy vastarintaan. Ymmärrettävää. Siksi toimintapolitiikaksi tällaisessa tapauksessa sopiikin se, että he hankkivat lasit seuraavan kerran suojalaseja vaihtaessaan.

Varsinkin suuremmissa, yli viisi henkeä sisältävissä joukkueissa, on todennäköisesti ihmisiä, joilla on toisistaan suurestikin eroava sijoitusmahdollisuus harrastukseen. Tämä on yhtenäistämispyrkimyksen kannalta ongelmallista, kun kiihkeimmät harrastajat haluaisivat kalleimmat ja parhaat varusteet, hinnasta välittämättä. Helpoin ratkaisu tähän on tietysti valita suhteellisen halpa varustus tai toiselta puolelta valita tiimiin suhteellisen innokkaita pelaajia. Näiden yhdistelmä on yleensä paras ratkaisu.

Samanlainen varustus tarkoittaa myös kompromisseja. Aina on joku, jota tietty varustuksen osa ei miellytä. Tämän ylipääsemiseksi hyvä keino on johdonmukaisuus varustuksessa: kun on esimerkiksi jenkkien maastopuku, hankitaan sitten myös jenkkien kantolaitteet. Kun jäseniä ja varustekappaleita on useita, on jokaisen jossakin kohdassa vain nieltävä yhteinen ratkaisu hampaat irvessä.

Yhtenäisen varustuksen etuja on paljon. Jokainen univormua käyttänyt tietää, mitä sellaisen kantaminen merkitsee. Kun joukko on yhtenäisen näköinen, sen toiminta helpottuu ja nopeutuu. Kun Villen (desert camo), Janin (citycamo) ja Petterin (osamaksuverkkarit) sijaan on vain kolme woodland BDU:ihin pukeutunutta taistelijaa, toiminta nousee aivan eri tasolle. Yksilöllisyyden hävitessä joukkue voittaa. Omien joukkojen tunnistettavuus paranee. Ei sovi myöskään vähätellä univormun psykologista vaikututusta niin vastustajaan kuin myös joukkueeseen joka niitä kantaa.

Varustusta yhtenäistettäessä on hyvä huomioida tiettyjä seikkoja. Kannattaa tutkia vaikka ihan oikeiden joukkojen varusteita, jos ei malleina niin ainakin ideoita varten. Varustautumista helpottaa uskomattoman paljon myös se, jos joku tiimin jäsen on käynyt armeijan tai joltain armeijan käyneeltä voi kysyä vinkkiä.

Tärkeimmästä päästä on päähine. Se on näkyvä ja huomiota herättävä asustekappale. Jos yhdellä on kypärä, yhdellä pipo ja kolmannella silinterihattu, on muun varustuksen yhtenäistäminen aika turhaa vaivaa. Muita tärkeitä tekijöitä ovat suojalasit tai maskit, takki, kantolaite ja kengät. Nämä ovat asioita ymmärtävälle tarkkailijalle kiintopisteitä. Listan alapäästä tulevat hanskat ja housut. Aseet sijoittuvat johonkin keskivaiheille.

Miten sitten erottua muista? Varustuksen yleisen tason parantuessa koko ajan, alkaa olla pian mahdotonta erottua pelkästään tietyllä maastokuviolla tai päähineellä, varsinkaan jos on päädytty yleisiin malleihin. Tähän ratkaisuna on joku uniikki piirre varustuksessa. Oikeita varusteita imitoiden paras on tietysti jonkinlainen tunnus, joka kiinnitetään takin hihaan. Näitä voi teettää suhteellisen halvalla vaikka ompeluliikkeissä tai tehdä jopa huomattavan helposti itse.




Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!